Niemenmäelle kuuluu hyvää. Aika kuluu nopeasti, niin kuin aiemminkin. Lukasin tuossa viime helmikuun kuulumiset, aika samalla tavalla mennään edelleenkin. Eläinmäärä on nyt pienimmillään. Polvivaivojen vuoksi olen joutunut supistamaan toimintaa minimiin. Toisaalta se on hyväkin asia, että joutuu pakosta pysähtymään ja miettimään, mikä on järkevää ja tärkeää, mikä taas ei. Eli taas kerran on huomattava, että huonoista asioista löytyy tai poikii aina jotain hyvääkin.

Kissaherrat Alfred ja Jore ovat entisellään, touhukkaita ja oman arvonsa tuntevia. Sain siskoltani kortin joskus aikaa sitten, jossa oli komea kissan kuva ja teksti ”koiralla on omistaja ja kissalla palvelija”. Teksti kyllä pitää paikkansa. Kun Jore hyppää keittiön ikkunalaudalle tai Alfred naukuu ovella, toinen meistä juoksee ovea aukaisemaan ja toinen täyttämään ruokakuppeja. Aamuisin on mukava ja toisaalta kyllä joskus rasittavakin, kun Jore komentaa moneen kertaan eläintiloihin lähtöä. Kissaherroille on tärkeää erityisesti yhdessä muiden eläinten luokse meno sekä lähtö sieltä. Alfred on erityisen hyvä ystävä lampaiden kanssa. Uuhet nuuhkivat ja nuuhaavat hänen kanssaan ja pässitkin haistelevat tyynesti. Kumpikin kissoista tekee omat kierroksensa lampaiden, kanien ja kanojen luokse. Kanalaan en poikia talvella päästä, koska siellä on vihaisia rouvia vastassa. Kanat eivät välitä kissojen seurasta sisätiloissa, ulkona yhteiselo sujuu paremmin. Tosin kyllä kissaherrat joskus vain väkisin livahtavat kanalaan maistelemaan kanojen ruokia. Esimaistelun he tekevät jo keittiössä joka aamu ja iltapäivä, pitäähän heidän tarkastaa, vienkö ystäville kunnon eväitä.. Alfred muuten syö aiv-rehua välillä. Kumpikin kissa syö kaurajyviä ja eläinten erilaisia rehupellettejä.

Kanat munivat tällä hetkellä eniten pitkään aikaan. Viime kesän nuorikot munivat jo kaikki.  Heiltä tulee ihanan pieniä munia, ne ovat kauniita kuin korut. Kuningas Elvis kouluttaa nuorta kukkoherra Voittoa isännän elkein. Voitostakin on tullut mies jo aikoja sitten. Aina kun Elviksen silmä välttää, hän hypsyttelee Elviksen rouvien niskassa. Alkuperäisistä kanoista on jäljellä vain Lissu ja Lola. Tänään Ropo livahti kanalasta kun aukaisin sen oven. Hän paineli suoraan säikyttelemään uuhia. No, Ropo oli nopeasti kainalossani ja teimme sitten yhteisen retken muiden eläinystävien luokse. Ropo oli erityisen kiinnostunut kaniherra Pippurista, joka muuten tänään auttoi taas vessansa siivouksessa ahkerana….

Angorakaneilla on kohta taas kerintä edessä. Nuorista angorapojista Eerikki ja Adonis ovat asuneet omissa yksiöissään jo pitkään.  Liharotuisilla kaneilla olen tehnyt kokeilua sopivien pehkumateriaalien kanssa. Pehkulla tarkoitan nyt alusia, meillä ei ole kaneilla kestopehkuja, vaan aluset vaihdetaan osin tai kokonaan säännöllisesti. Käytämme pehkumateriaalina pääosin purua ja olkea yhdistelmänä, puru alla imemässä kosteutta ja olki lämmittämässä.  Kokeilin kuiviketurvetta ja hampputurvetta oljen kaveriksi, joista totesin hampputurpeen olevan erityisen hyvä materiaali.

Lampailla ei siis tule karitsoja tänä talvena. Katsotaan asiaa uudestaan ensi talvena. Viime vuonna tähän aikaan meillä oli pikkusia kikkaraturkkeja jo. Kyllähän lampaat ovat ihania ja kauniita, mutta toisaalta vievät kovasti tilaa sekä elintilansa että ruokavarastojensa suhteen. Enkä suoraan sanoen ole aina kovin innostunut kovaäänisestä kiljahtelusta ruuan perään. Lampaat eivät osaa odotella, vaan heidän pitäisi aina olla ekana ruokajakelussa. Kun tilalla asuu monia eläinryhmiä, niin on mukava vuorotella sillä, kuka saa ekana palvelua… :)

Tällä hetkellä meillä on myynnissä sukukypsään ikään tulevia hyvävillaisia ja hyväsukuisia angorakaneja sekä kainuunharmaslampaita. Lisää tietoa saat anja@niemenmaki.fi

Mukavaa kevään odotusta kaikille! :)