Huhtikuun kuulumisia

Kiitos jakamisesta!

Huhtikuussa oli vaihtelevat säät. Päivällä saattoi aurinko paistaa ja ilma olla jopa + 16 astetta, mutta öisin oli pakkasen puolella. Lumiräntää satoi melko usein, monena aamuna maa oli valkoinen. Järvellä alkoi olla elämää. Joutsenpariskunta ja haikarapariskunta hengailivat joen suulla. Myös kaulushaikara huhuili kovin. Pihatöitä saatiin alulle ja kasveja esikasvatukseen. Kesää siis jo odotellaan Niemenmäellä.

Kissaherrat puuhaavat kuin ennemminkin, kevättä on rinnoissa. Sadepäivinä olo on levotonta, ei tiedä olisiko sisällä vai ulkona. Yhtenä iltana kun huutelin Alfredia ja Jorea sisälle, pihalta kuului kauhea murina. Säntäsimme isännän kanssa tietty katsomaan illan pimeyteen. Jorella oli ottelu vieraan kissan kanssa. Vieras katosi vähin äänin, eikä mitä ilmeisemmin ole enää tullut takaisin, ei ainakaan siitä ole ollut viitteitä. Aamulla tappelupaikassa oli melkoiset kasat karvoja, suuri osa kyllä jonkun muun, kuin Joren.

Kanilassa elellään rauhaisasti, kuten aiemminkin. Kaneja olisi mennyt nyt kovin kaupaksikin, mutta meille ei nyt tule poikasia ennen kuin saan polveni kuntoon. Ilmojen lämmettyä pesen ulkona kaniherrojen kesähuoneen kalusteet ja sitten saavat wienerherrat Renzo ja Olli muuttaa sinne. Suurihopeaherra Niilo saa jäädä porukasta pois tällä kertaa ja jatkaa asumistaan kaksikerroksisessa talvikämpässään. Kunhan lampaat siirtyvät laitumille ja heidän tuotoksensa ovat pellossa, kanien elinpiiri saa levitä lampolan puolelle.

Kanalassa iloitaan ulkotiloihin pääsystä. Vielä yöpakkasten ollessa ovi ulkotilaan pysyy kiinni yöt. Aurinkoisina päivinä hiekka ropisee kanakylpylässä. Osa kanoista ottaa orrella aurinkoa tai nukkuu ja osa kylpee. Kukkoherrat tarkastavat tärkeinä rouvien hyvinvointia. Mini-rouva aloitti jo hautomaankin, mutta vanharouva Lola varasti munat. Lola kuitenkin kyllästyi hautomaan ja munat jäivät ilman hautojaa. No, ei hätää, tiput olisivat kyllä ihania, mutta eivät mitenkään niin välttämättömiä tällä kertaa.

Lampailla alkaa pehku olla jo korkea ja tuoksu sen mukainen, vaikka käytämmekin desinfiointiainetta ahkerasti. Laitumelle pääsy onneksi jo häämöttää. Karitsat ovat kasvaneet vauhdilla. Pässipojat Calle ja Code ovat jo yhtä korkeita Marilyn-tädin kanssa. Marilyn muuten rakastaa karitsoita, hän on ihanteellinen täti heille. Monena aamuna kun menen lampaille, karitsat hyppivät Marilynin selässä ja aina on joku nenä suloisesti vastakkain Marilynin kanssa. Niin, ja tuli meille kaksi suomenlammaspässiäkin kesäpojiksi. Musti ja Valco asuvat jo isommassa laidunkopissa odottamassa uusia ystäviään. Alun perin he menivät sinne karanteeniin, mutta laidunaika on nyt niin käsillä, että heitä on turha siirrellä enää mihinkään. Kunhan heinä kasvaa kunnolla pojat pääsevät pellolle ja koppi siivotaan kaikille pässeille yhteiseksi kodiksi. :)

Niemenmäellä kesää odotellaan kovasti. Mukavaa kesän odotusta kaikille seuraajillemme! :)

Huhtikuun kuulumisia
Siirry sivun alkuun
shares