Marraskuun kuulumisia

Kiitos jakamisesta!

Kuukausi taas vilahti, aika kuluu vauhdilla. Marraskuulla oli vaihtelevia ilmoja, vesisadetta ja lumisadetta vuorotellen, aurinkoa niukalti. Luonto on kaunis, satoi tai paistoi. Niemenmäen karva- ja höyhenseurakunta on kokonaisuudessaan totutellut elämään sisätiloissa. Pienellä porukalla ollaan, pieni on kaunista. Eläintiloissa on rauhallista, ainoastaan pässit joskus vähän toisiaan tönivät ja pääkukko Cisse H komentelee pikkukukkoja Rickyä ja Martinia.

Kissaherrat Alfred ja Jore viettävät aikaa enemmän sisällä, mutta keli ei haittaa kun on uloslähtö käsillä. Alfred makaa päiväunia navetan vintillä heinäpaalien päällä tai sisätiloissa saunan lauteiden välissä tassut kohti kattoa. Jore taasen makoilee päiväunet pääosin sisällä, toimistoni/ vierashuoneen sohvalla tai työpöydän alla tai mappihyllyssä. Yöt kuluvat osin ulkona ja osin sisällä, meidän keskellä tai muissa mielipaikoissa. Herrat myös avustavat meitä kaikissa töissä, joskus liiankin innokkasti… :)

Angorakanit kerittiin alkukuusta ja suurihopeapoikaset tulivat luovutusikään. Tosin luovutusta ei ollut, koska en ole kaupitellut Elviiraa, Esteriä ja Victoriaa. Pikkuset ovat persoja erityisesti kaalille, kauhea hyppiminen alkaa kun kuulevat ääneni ja tietävät saavansa “herkkuja”. Vanhemmista kaneista wienerneiti Jassu pomppii myös hurjasti odotelleessaan palvelua. Kyllä he osaavat olla ihania. Jokainen varmastikin rakastaa omia kasvattejaan samalla tavalla, ei kannata olla moksiskaan ilmaisustani. :)

Kanat ovat taas hissukseen alkaneet munia enemmän. Kesän pikkuset Kaisa ja Kirppu eivät vielä muni, mutta alkukesän Anni ja Enni antavat mamille ihania pikkumunia. :) Kukkoherra Cisse H pitää jöötä porukalle, pikkukukot juuri ja juuri uskaltavat aloittaa ääniharjoituksia, kun Cisse H jo komentaa hiljentymään….

Lampaat vietiin sisätiloihin 7.11. Pässipoika Kundi kipitti laitumelta pässihuoneeseen isännän vieressä kiltisti. Kaikki muut lampaat pääsivät mönkkärin peräkärrykyydillä muuttomatkansa. Lampaat kerittiin myös samoihin aikoihin. Kerintäpöydällekin Kundi meni melkein omineen. Villaa tuli kerinnästä mukavasti, sitä on pesty viikkotolkulla. Villavuoret kasvavat työtilassani. Kainuunharmaksen ja angorakanin villaa yhdistämällä tulee silkinpehmeää materiaalia käsitöitä varten.

Green Care- kurssini alkoi marraskuun alussa. Kuulumme Green Care Finland Ry:een, jonka yksi monista tehtävistä on yhdistää luontoavusteisten hyvinvointipalvelujen tuottajia. Suunnittelen tuottavani joitakin maatila- ja eläinavusteisia hyvinvointipalveluja ensi kesänä. Suurin osa toiminnasta on mahdollista vain kesäaikaan, mutta työ ei maatalossa lopu talvellakaan. Nyt on aika todeta, että polveni eivät ehkä enää koskaan suostu toimimaan siten, että voisin tuottaa kodinhoitopalveluita tms. Näillä mennään ja sillä siisti. Elämän tuomia inhottavia yllätyksiä korvataan esimerkiksi omien eläinystävien tuomalla ilolla. En lakkaa koskaan uskomasta, että huonoista asioista poikii aina jotain hyvää.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille seuraajillemme!

Marraskuun kuulumisia
Siirry sivun alkuun
shares