Marraskuun kuulumisia

Kiitos jakamisesta!

Niemenmäelle kuuluu hyvää ja huonoa.  Eläimet voivat hyvin ja kaikki ovat jo kesän jälkeen sisätiloissa. Viimeisimpinä pässit pääsivät uuteen huoneeseensa. Eläinmäärää on pienennetty talvea kohti, osa on myyty ja osa on pakastimessa.  Myynnissä on vielä tällä hetkellä angorakaneja ja suurihopeita.

Kanalaan kuuluu huonoa. Kutsumaton vieras, metsästäjän koira ”vieraili” 9.11. pihalla ja siinä tohinassa hävisi 16 kanaa ja kukkoa. Edellisellä viikolla oli kadonnut ainoa musta kanamme Esmeralda.  Pääkukkomme, ensimmäinen oma tipumme Eka, katosi koiran ”vierailun” yhteydessä. Mukana meni yksi kokonainen kanaperhe sekä kaikkien kadonneiden nuorien kanojen äidit.  Sydämeni oli särkyä, kun osa nuorimmasta perheestä kävi onnettomuuden jälkeen illalla yöpuulle. Pikkukanat ja perheestä ainut jäljelle jäänyt kukkopoika (annoin hänelle nimeksi Voitto, koska hän pelastui), asettuivat samaan kohtaan yöpuulle, missä aina nukkuivat äitinsä Klaaran siipien suojissa tai kyljessä kiinni.  Nyt ei ollut äitiä ja kyllä ne reppanat olivat surkean näköisiä.. Tuo viikko oli meille kaikille musta ja surun täyttämä. Raha ei korvaa kadonneita eläimiä, mutta eipä tuota vahingonkorvausta ole näkynyt. Minusta on perin outoa, että joku voi olla sitä mieltä, ettei mahda koiralleen mitään ja syyttelee minua, että pidän kanoja vapaana omalla pihalla…. Tuollainen selkärangaton toiminta on häpeäksi koko metsästäjäkunnalle. Kyllä omista toimistaan ja omista eläimistään pitää kyetä olemaan vastuussa ilman kaikenlaisia sepityksiä ja uhkailuja.  No, asian ratkaisevat muut, asia menee eteenpäin omalla painollaan, tein koiran omistajasta rikosilmoituksen.

Alfred ja Jore Kissala ovat ihmetelleet ilmojen vaihtelua. Lumessa hyppiminen ja lumikokkareiden heittely näyttää olevan hyvin mukavaa, erityisesti Alfredin mielestä.. He lähtevät aamuisin ennen kukonlaulua hiirimetsälle, käyvät välillä päiväunilla sisällä ja illalla jatkavat töitä. Aamulla he odottavat kovasti lähtöäni eläinten luokse, he kun ovat tarmokkaita apulaisia monessa työssä. Muiden eläinten ruuat tarkastetaan edelleen huolellisesti päivittäin vähintäänkin toisen kissaherran toimesta.  On niillä ainakin terveellinen ruokavalio, kun omien ruokiensa lisäksi syövät kokonaista kauraa ja kolmea eri eläinten rehua. Jore on nyt innostunut hyppäämään avoimiin kanikoppeihin moikkaamaan kavereita.  Alfred on taas keksinyt, että kanalassa on hänenkin vessa…  Aika veijareita ovat nuo herrat.

Kanien määrä on vähentynyt merkittävästi. Myynnissä on vielä elokuun lopulla syntyneitä angoralapsia ja kaksi 4.10.2017 syntynyttä mustaa suurihopeaa, Ville ja Salla. Kaikki poikaset ovat reippaita ja touhukkaita. Uudet Villaverstaalta haetut neitokaiset Hani, Veera ja Sylvi ovat kotiutuneet hyvin. Alfred Kissala kävi juuri joku aika sitten Veeran luona kylässä. Veera ei oikein ihastunut Alfrediin, vaan läpsäisi tassullaan kun Alfred lähti hänen budoaaristaan… On mukava mennä kanilaan, kun Hani tulee aina aamuisin koppinsa ovelle odottelemaan syliin pääsyä ja Sylvi tervehtii kovasti hyppien.. Kyllä ne on suloisia, vaikka itse niin sanonkin. Olen hurahtanut… kaneihin… :)

Lampaiden määrä on vähentynyt puoleen kesästä. Tänä talvena emme saa karitsoita, katsotaan asiaa uudestaan ensi talvena. Lampaat ovat ihania, mutta ne vievät niin paljon tilaa sekä ruuan että asumisensa suhteen.

Kaiken kaikkiaan kyllä tämä on nyt todettu, ettei eläintenpito kannata, jos sitä bisneksenä meinaa tehdä. Menoja on enemmän kuin tuloja, mutta näillä mennään. Eikun iloisesti vain eteenpäin! Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Niin vielä, myytäviä eläimiä, lankoja ja kodinhoitoon sekä toimistotöihin liittyviä palveluita voi kysyä anja@niemenmaki.fi :)

Ps. Artikkelikuva on viimeinen kuva Ekasta, otettu pari päivää ennen hänen kuolemaansa. Huomaa miten hän poseeraa…

Marraskuun kuulumisia
Siirry sivun alkuun
shares