Päivitykseni syyskuulta on karkeasti myöhässä. Aika kuluu kuin elokuvissa, en enää pysy perässä. Älli sentään vielä pelaa, kintut eivät vain oikein meinaa pysyä reilassa. Eläimille kuuluu hyvää, ainakin luulisin niin. Eivät ainakaan ole valittaneet ääneen olojaan ja ovat silminnähden suhteellisen iloisen oloisia. :)

Karva- ja höyhenseurakunta on saanut tänä vuonna paljon kesäisiä herkkuja: leipää, omenoita, porkkanoita, perunoita, kaalia yms. ystäviltä, tuttavilta ja sukulaisilta. Suuri kiitos herkuista heille kaikille, yhdessä ja erikseen!

Syksy on saapunut, ekat pakkaset koettu ja sadettakin kohtalaisesti saatu. En valita, on ihana kun sataa, kaivo kiittää. Kovin lämpimän kesän jälkeen toivon vain, että eläinkansa tottuu nyt kylmään. Lampaille on jo talven asumusta laitettu, viimeistely puuttuu. Parin viikon kuluttua varmastikin lampaat siirtyvät sisätiloihin. Eläintiloissa on tehty vuosittaiset kalkitsemiset tarvittavissa paikoissa. Tosin kanala on jo sen näköinen, ettei siellä olisi mitään kovin suuria koskaan tehtykään…

Kissalan herrat voivat paksusti. Talviturkki on tulollaan ja ruoka maistuu taas kesän jälkeen. Hiiriä ja rottia löytyy päivittäin osina tai kokonaisina. Tänä aamuna juuri heillä oli kumpaisellakin oma hiirikaveri. Pojat siis hoitavat työnsä tunnollisesti. Jo jonkin aikaa Alfred ja Jore ovat viettäneet suuren osan yöstä kotona, kesäyöt kun menivät hiirijahdissa. Joinakin öinä nukun karvahattu päässä: Alfred tulee tyynylleni ja kiertyy pään ympärille. Voi sitä hurinaa, on se ihana kaveri. Jore tulee myös joinakin öinä viereen nukkumaan, mutta sitä tapahtuu harvemmin, ehkä kerran viikossa. Jore tarvitsee vähemmän läheisyyttä, mutta silloin kun hän sitä haluaa, muut hommat pysähtyvät täysin.

Kanilassa eletään muutosten aikaa. Osa porukasta on muuttanut uusiin koteihin ja lokakuun aikana teemme vielä joitakin muutoksia heidän asumuksissaan.  Kaikkien kopit pitää siivota talvikuntoon. Pari kania on vielä myytävänäkin, musta angorapoika Pekka sekä hänen veljensä vaaleanruskea Matti. Angorahuoneessa on lähiaikoina talvea edeltävä turkin kerintä käsillä. Sain juuri tietää, että Esteri ja Ville poikasineen palaavat maailmalta takaisin kotiin.

Kanoilla oli taas huonoa tuuria, niin kuin oli viime syksynäkin. Joku eläin kävi tappamassa kolme kanaa ja kaksi kukkopoikaa. Kuolleet kanaset olivat niitä kaikkein pelottomampia ja reippaimpia. Eniten minua harmittaa vanhan Annien ja nuoren Ellin tappo. Annie oli ainut valkoinen kanamme ja Elli taas se kaveri, joka tarkasti työni tuloksia päivittäin. Ette usko kuinka suloinen Elli oli kun hän vaaputti tomerasti pitkin kanilaa ja komenteli kovaan ääneen milloin minua ja milloin kaneja. Kanit katselivat aina hyvin kiinnostuneina Ellin toimia. Ehkä he puhuivat yhteistä kieltä, jota minä en ymmärrä… Pitäähän ne kulumiset vaihtaa. Elli muuten lähti kanilasta aina minun kanssani samaa matkaa. Kun sanoin hänelle että mami lähtee nyt, Elli meni joko kanalan ovelle, jonka aukaisin hänelle tai sitten hän vaaputti ulos navetan eteisen ovesta. :) Oli se vaan hauska kana!

Pässit ovat nyt päässeet töihin. Päkä on rouvineen pihapellolla ja Schumi neitokaisineen rannassa. Toiveenamme on saada ensi talvena jokunen karitsa. Kohtahan se on jo sisätiloihin muuttokin edessä. Olen suurella ilolla tarkastellut lammaskatraan turkkeja, kyllä tulee ihanaa villaa työstettäväksi.

Niemenmäen kodinhoitopalvelut ovat tauolla ensi vuoden puolelle, sairauslomani jatkuu. Joitakin kaneja on vielä myynnissä, ota yhteyttä mieluiten sähköpostitse, jos kiinnostuit.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!