Talven odotusta

Kiitos jakamisesta!

Parissa viikossa on tapahtunut paljon. Lumi on tullut maahan. Sitä emme tiedä jääkö se vielä, mutta maisema on jotenkin kirkkaampi nyt. Lampaat ovat muuttaneet navettaan ja suurimmalla osalla turkit on keritty. Pari pässiä ja uuhi jäivät turkit päälle, koska he menevät lähiaikoina pakkaseen odottelemaan ruokapöytään pääsyä. Villaa tulee kohtalaisesti ja se vaikuttaa hyvältä. Erityisesti karitsojen villa on ihanan tuntuista, pehmeää kuin pumpuli. Kainuunharmaksen villa on hyvälaatuista ja siinä on kauniita eri värisävyjä.  Säästän Niemenmäen Sissin sini-musta-ruskean villan käsin kehrättäväksi, muut villat viedään Pirtin Kehräämöön lähiaikoina. Talvemmalla saamme sitten myyntiin hyvälaatuista villaa, siitä annan tietoa myöhemmin. Olin aiemmin suunnitellut värjääväni villoja, mutta olen tullut siihen tulokseen, että harmaan sävyt ovat ihania. Teen ainakin aluksi myytäväksi tulevat tuotteet harmaina.

Viime viikonloppuna teurastimme kanoja. Pihan kunkku Andy on nyt pakkasessa ystävättäriensä kanssa. Annamme nyt tilaa nuorelle kanasukupolvelle. Ensimmäinen tipumme, keväällä syntynyt Eka-kukkopoika on jo osoittanut uuden kunkun elkeitä. Kanat jaloittelivat vielä alkuviikosta pihalla ja ihmettelivät lunta, mutta loppuviikosta eivät enää lähteneet ulos, joten olen pitänyt heidän ikkunansa jo kiinni. On mukava kurkistella heidän puuhiaan sisätiloissa. Joku kuopii pehkua, joku torkkuu orrella tai lipaston päällä ja joku nokkii maasta kauraa. Elämä näyttää niin sopuisalta ja rauhalliselta. Kanat ovat kovia syömään, he nokkivat melkein koko ajan jotain. Heillä on tarjolla aina vapaasti otettavina kalkkia ja kahdenalaista rehu-kauraseosta. Kaksi kertaa päivässä he saavat pikkusen herkkuaan keitettyä riisiä jonkun muun esimerkiksi omenan tai makkaran kanssa.

Surullista, mutta tämä pienyrittäminen tuntuu joskus melko hankalalta. Aikaa kuluu paljon tiedon etsimiseen koska tietoa on pikku murusina monella eri taholla erilaisissa pykäläviidakoissa. En ymmärrä, miksi ei voi löytyä yhdestä paikasta ohjeet siitä, mitä lippuja ja lappuja pitää lähettää millekin viranomaistaholle. Vähän joka puolelle pitää olla tekemässä ilmoituksia ja pitää erilaista kirjanpitoa. Haluaisin tehdä kaiken kerralla ja kunnolla alusta saakka. Myös tulonmenetykset tuntuvat ilkeiltä. Meillä on kuollut 18 syksyn kaninpoikaa, joka tietää selkeää tappiota niihin pieniin suunnitelmiin, mitä minulla oli. Rahaa pitää olla joka kuukausi erääntyviin maksuihin, mutta tulopuoli on epävarmaa. Pikkusten kuolema on myös inhimillinen tappio, koska ne ovat meille rakkaita, ihan kaikki.

Iloa kuitenkin kaiken epävarmuuden keskellä tuovat erityisesti kissat Alfred ja Jore sekä ihanat pikkuangorat Eero ja Esa. Eero ja Esa ovat vielä sisätiloissa ja kissapojat ovat heistä hyvin kiinnostuneita. On hauska seurata heidän seurusteluaan. Erityisesti Alfred haluaa mennä kanien häkkiin, kun avaan sen. Alfred menee sinne makailemaan ja pikkukanit (jotka ovat kasvaneet parissa viikossa hurjasti) hyppivät hänen vierellään ja jopa päällä. Alfredin korvat kiinnostavat heitä kovasti ja Alfred antaa niitä haistella.. He antavat myös nuolaisuja toisilleen. Alfred yrittää välillä vähän ohjailla kanien toimintaa tassuillaan, pehmeillä sellaisilla. Eero ja Esa hyppivät mielellään lattialla ja kiipeilevät sohvalla syliin ja takaisin. Esa on kova nakertamaan kaikkea, viimeksi hän nakersi ennen kuin huomasinkaan pienen kolon kellon rannekkeeseeni.

Iloa tulee myös siitä, kun kanilassa alkavat korvat heilumaan kun sinne menee. Isot komeat herrat Pentti ja Sulo odottelevat porkkanaa, Ulla ja Iiris kaura-riistaeloseosta ja kuka mitäkin. Leenun poikanen Pippuri tulee aina kopin ovelle paijattavaksi. Pippuri sain nimensä siitä, että näin sen ihan pienenä hyppimässä korkeita hyppyjä pesässä. Se oli kuin pieni mustapippuri, kun se siinä iloisesti hypähteli. Tarkemmin kun ajatellaan, ei tämä nyt niin surkeata ole, miltä tuossa jossain kohdassa saattoi kuulostaa. Olen vapaa tekemään päivistäni juuri sellaisia kuin haluan, kukaan ei hengitä niskaan ja määräile mitä pitää milloinkin tehdä. :) ..ja nuo ihanat karva- ja höyhenystävät, kyllä ne ovat suloisia…

Talven odotusta
Siirry sivun alkuun
shares