Tammikuun kuulumisia

Kiitos jakamisesta!

Onpa mukavaa kun ei ole pakkaset kovin eläinten elämää haitanneet. Itselleni on aivan sama, vaikka pakkasta olisikin, mutta karva- ja höyhenystävien puolesta herää huoli, jos on kovia pakkasia. Kaikki heistä kestävät kyllä kylmää ilmaa, mutta juomavesien jäätyminen erityisesti huolettaa. Kanoilla onkin juoma-astioille lämmittimet, joita kukkopojille jo jouduttiin alkukuun pakkasilla käyttämään.

Kissapojat Alfred ja Jore tekevät päivittäin ahkerasti työtä hiirijahdissa. He käyvät joka päivä vuorotellen kanilan ikkunalaudalla katselemassa Ulla-rouvan poikasia. Alfred käy myös joka aamu tervehtimässä lampaat, erityisesti Auroora ja Sissi ovat mieltyneet Alfredin seurasta. Alfred nojailee heihin ja antaa tassua… Välillä he ovat nenät vastakkain… Alfred saattaa pasteerata moneen kertaan edestakaisin lampaiden aitauksen päällä. Jore käy kyllä myös katselemassa muita eläimiä, mutta ei ole samalla tavalla kaveria heidän kanssaan. Alfredia houkuttaa myös avoin kanikoppi, jos vain mahdollista, kohta kopissa kierii kissa kanien ihmeteltävänä… Myös pukkakyyti on mukavaa… Aina kun pulkka lähtee liikkeelle, Alfred hyppää kyytiin. Sitten hän omia aikojaan häipyy myös kyydistä…

Kanirouva Ullan lapset tulevat ensi viikonloppuna luovutusikään, joten meille tulee 4 poikasta myyntiin. Angorakanipojat Eero ja Esa on nyt ekan kerran keritty meillä. Täytyy sanoa, että kyllä antoivat pojat tehdä työn hienosti. Minua vähän jänskätti, kun en ollut kania aiemmin kerinyt. Kerinnän jälkeen pojat muuttivat navetasta kanilan puolelle lämpimämpään tilaan. Viereisessä kämpässä asuvat angoratytöt Beatrice ja Zen. Beatrice halusi heti tutustua Eeroon ja Esaan, mutta Zen meni kauimpaan nurkkaan ja napsutti kovasti jalkaa kopin lattiaan. Ilokseni jo seuraavalla käynnilläni myös Zen oli tutustumassa poikiin. Nuoret saavat nyt aikaa tutustua toisiinsa verkon läpi. Meillä on ensi kesänä toiveissa saada kauniita angorakanilapsia. Ajatuksena on saada enemmän villaa käsitöihin, mutta myös myydä joitakin poikasia hyvään kotiin lemmikiksi tai villantuottajaksi.

Kanat ovat yhtä touhukkaita kuten ennemminkin. Nyt heille on tullut uusi villitys päästä huoneestaan pois, katsomaan muita eläimiä. Viime viikolla eräänä aamuna Niemenmäen navetan ympärillä juoksi Lulu-kana emäntä kannoillaan. Lulu nimittäin livahti salamana kanalan oven auettua navetan käytävälle. Ensimmäisenä hän suuntasi kanilan ikkunalaudalle. Sieltä matka jatkui navetan eteiseen. Eteisestä löytyikin tuttu reitti pihalle ja kanojen ulkohäkille. Kummastus oli suuri kun ulkohäkin ovi olikin kiinni. Lola päätti jatkaa matkaansa ja suunnisti lantalaa kohti. Siinä vaiheessa perässä luistellut emäntä päätti ottaa haavin avuksi ja niin Lola päätyi takaisin omiensa pariin kovan motkotuksen saattelemana… Lukija saa arvailla kuka motkotti, vai motkottivatko kumpikin kulkija… :)

Lampailla alkoi tänään tunnutus (synnytystä edeltävä ylimääräinen ruokinta). Meillä annetaan kauraa ja rypsiä asiantuntijalta saadun ohjeen mukaisesti. Tellu, Jenssu, Pimu ja Ursula karitsoivat helmi- maaliskuun vaihteen maita/ jälkeen. Miran ja Kaarnikan aika on joitakin viikkoja myöhemmin. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Pakastin eilen veljeltäni saatua lehmän ternimaitoa varalle, jos joku äideistä ei halua ruokkia lastaan. Viime talvena oli ongelmia kahden uuhen kanssa, toinen ei hyväksynyt karitsojaan ollenkaan, toinen antoi maitoa harvakseltaan ja vastahakoisesti. Nyt ei sellaisia tilanteita toivota. Se on nimittäin aikamoinen ruljanssi käydä juottamassa kellon ympäri tasaisin väliajoin karitsaa tai karitsoja, jotka eivät muuten saa maitoa.

Viikonloppuna veimme taljoja Mikkeliin muokattavaksi. Lampaan taljat ovat kaikki jo varattuja. Kanien turkikset eivät ole myynnissä, koska käytän niitä myyntiin tuleviin käsitöihin. Pyrin nyt lähiaikoina päivittämään myytävien tuotteiden sivut. Kohta alkaa kääntyä talvi kevääseen ja elämä vilkastuu Niemenmäen navetassa. Toivottavasti monen karitsan ja kanilapsen muodossa….

 

Tammikuun kuulumisia
Siirry sivun alkuun
shares